Chrysler hämmästytti helmikuun 23. 1964 kilpa-autoilun maailmaa, kun sen tehokkaalla 426 HEMI-moottorilla varustetut vakioautot (Stock Car) nappasivat luokan arvostetuimmassa tapahtumassa, Daytona 500 -ajoissa kolme ensimmäistä sijaa. Moottorilla ajettiin myös radan uusi keskinopeusennätys 248,16 km/h. Moottorin ura kilparadoilla oli lyhyt, sillä NASCAR asetti pikaisesti tiukemmat moottorimääräykset tasatakseen kilpailua. Siitä huolimatta kyseinen helmikuun päivä riitti yleisön vakuuttamiseksi HEMI-moottorin tehoista.
Monelle HEMI-moottoreiden historia alkaa vasta 1960-luvulta, mutta Chryslerin asiantuntemus alalta juontaa juurensa jo 1930-luvun lopulta, jolloin yrityksen suunnittelijat alkoivat testata eri moottorirakenteita suorituskyvyn parantamiseksi. Toisen maailmansodan aikaan Chrysler kehitti sotilaskäyttöön HEMI-kannella varustetun lentokoneen moottorin.
Chrysler esitteli HEMI V8 -moottorin yleisölle vuonna 1951. Moottori kehitti omana aikanaan hämmästyttäneen 180 hevosvoiman tehon. Ensimmäisenä uuden moottorin keulalleen saivat New Yorker- ja Saratoga-mallit. Vuosina 1951-53 HEMI-moottoreita käytettiin Chrysler-, Imperial-, DeSoto- ja Dodge-autoissa. Moottoreista käytettiin erilaisia nimiä - "Firepower," "Firedome" ja "Red Ram" – ja niitä valmistettiin eri tuotantotiloissa, mutta eri kokoluokista huolimatta niissä oli saman kaltainen rakenne.
"Ennen vuotta 1964 kilpailimme NASCAR-radoilla 426 Max Wedge-moottorilla, mutta emme menestyneet kovinkaan hyvin," Chryslerin tuon aikainen moottorisuunnitteluryhmän johtaja, Bill Weertman muistelee. 426 Max Wedge -moottorissa oli harjakaton malliset palotilat. "Johtoryhmä halusi asiaan muutosta. Suunnitteluryhmämme tiesi HEMI-moottoreista saatujen kokemusten perusteella, että niistä saataisiin tarvittavaa lisätehoa."
HEMI-moottorilla ajettiin vuonna 1965 uusi pyörävetoisten ajoneuvojen nopeusennätys. Neljällä yhteen kytketyllä HEMI-moottorilla varustettu auto ajoi huikean 658,527 km/h ennätyksen Bonnevillen suola-aavikolla Utahissa.
Vuonna 1966 Chrysler toi markkinoille hieman miedommin viritetyn version 426 HEMI-kilpamoottorista (nimeltään "Street HEMI") valinnaismoottoriksi Plymouth Belvedere- ja Dodge Coronet- sekä Charger-malleihin. Todellisten muskeliautojen aikakausi oli alkanut. Street HEMI -moottorissa oli kaksi alumiiniseen dual-plane imusarjaan kiinnitettyä nelikurkkuista kaasutinta. Moottorille ilmoitettiin 425 hevosvoiman (312 kW) tehot ja 664 Nm vääntö. Monet kuljettajat kuitenkin väittivät tehojen olevan lähempänä viittäsataa hevosvoimaa.
Aikanaan Street HEMI oli kallis vaihtoehto-600–800 dollaria autoihin, joiden perushinta oli 2300–4200 dollaria. Silti se oli suosittu autoharrastajien ja niiden intoilijoiden, jotka halusivat autoonsa suurimman ja räyhäkkäimmän moottorin, parissa.
"Jos odottelit valoissa ja vieressä oli HEMI-merkinnällä varustettu auto, ei ollut epäilystäkään, kumpi lähtisi valoista rivakammin," Chryslerin palveluksesta eläkkeelle vuonna 1987 siirtynyt Weertman toteaa.
Street HEMI jäi historiaan vuonna 1971, kun huoli päästöistä ja polttoaineen kulutuksesta johti suurtehomoottoreiden merkittävään tehonlaskuun. Katukäyttöön 426 HEMI-moottoria valmistettiin noin 10 000 kappaletta sen viisivuotisen elinkaaren aikana.
